UUSI BLOGINI KLIKKAA TÄSTÄ

(sen banneri vaihtuu heti kun saan tehtyä siihen uuden ! Ja toi nimikin nyt vähän meni  pieleen mut joo kelpaa mulle.)

Superperfect !

Mulla on kuulkaas aikas superperfect aamu !

Syyt:

1. Oon jotenkin erityisen söpö tänään.


2. Mun vaatteet on ihanat.


3. Sain lukea Hesarin koulun aulassa ensimmäisenä ja rauhassa.


4. Heräsin kuudelta.


5. Tulin bussilla kouluun.


6. Psykologian tunnit.


7. Tänään Tuin kanssa Helsinkiin (onnea vaan niille jotka junassa joutuu meiän kanssa samaan vaunuun !).


8. Huomenna Joensuuhun.


9. Kuuntelen mahtipontista ja itsevarmuutta kohottavaa biisiä.
   
   

Kuva Deviantartista.

I'm really lucky underneath it all...♥

Tätä mä kuuntelin 3.6.

There's times when I want something more,
someone more like me...
But you see the colors in me like no one else.

You're really lovely underneath it all,
you want to love me underneath it all,
I'm really lucky underneath it all.

....noi sanat sopii niin hyvin.

Puoli vuotta yhdessä.♥

Do something pretty while you can, don't fall asleep

Mä en saa unta, mutta tiedänpähän taas ainakin yhden asian lisää mitä aion tehdä. Ensi vuodesta tulee vähintään toiseksi paras vuosi ikinä, mutta vahvasti veikkaan että se menee tän vuoden ohi ykköspaikalle. (:

Ensimmäinen kuva omaa taidetta (arvatkaa muuten mitä siinä on, tuo vaahto on sitten vaaleanpunaista, ihan vaan tiedoksi jos ei näy kunnolla se väri...), toinen kuva Imatran kulttuurikeskuksella olevasta taidenäyttelystä jonka nimi oli kai Diktator tai jotain... Anyway, siinä on osa yhtä taulua, ja juuri tuosta kohdasta pidin kovasti.

Paper Telephone

Paper Telephone, maailman kolmanneksi paras bändi, ehdottomasti. Heidän demonsa löytyi tänään postilaatikostani ja olin kovin innoissani. Olen edelleen, nyt kuunnellessani tätä levyä. Discopunkkia Imatralta, cool ! Voin kertoa etten koskaan uskonut että Imatralta tulisi mitään hyvää, mutta Paper Telephone kumosi epäilykseni viime vuonna kun näin heidät ensimmäistä kertaa livenä. Levyllä on meno melkein yhtä mahtavaa. Hiukan ärsyttää kun cd-soittimeni ei suostu soittamaan levyä (se ei koskaan soita parhaita levyjäni), joten joudun kuuntelemaan levyä läppäriltä surkealla äänentoistolla.

Nyt en kyllä malttaisi millään odottaa heidän seuraavaa keikkaansa...

HUOM !

Huomasittehan (te muutama rakas lukijani♥) että tuolla oikeassa reunassa näkyy mun uusimmat Twitter-päivitykset nykyään (otsikolla ATM). Että jos en pitkään aikaan postaile niin ainakin siitä näkee mun kuulumiset jos kiinnostaa (ja miksipä ei kiinnostaisi?). (: Hienosti oon oppinut pitämään Twitterin auki aina kun oon koneella ja sinne sitten ajatuksia purkamaan parin lauseen verran. Monta kertaa oon nimittäin aloittanut Twitterin käytön, mutta aina se on jotenkin unohtunut. NYT EI. (8

Tonight the sky's empty, but that's nothing new

Mulla ei oo hyvä olo just nyt.
Haluan kertoa siitä, mutten juuri tällä hetkellä.
Keskiviikot ei koskaan oo ollu mun päiviä (vaikka horoskooppi väittääkin muuta!).

Just do it.
I will.

P.S. Ihmiset jotka on tähän aikaan koneella: MITEN IHMEESSÄ PÄÄSETTE YLÖS AAMUISIN ?? Ah aivan, teillä ei ole äärettömän mukavaa sänkyä ja kahta superpehmeää peittoa joiden seasta ei pääse ylös sitten millään. Kyllä, mun ongelma on liian mukava sänky. Voin kertoa että tätä sänkyä ennen ei koskaan ollut ongelmia nousta aamulla ylös sängystä, koskaan !

Lalalaa

Mulla on aivan täydellisen loistava viikko ! Ja nyt mun fiilis on huipussaan, kuuntelen musiikkia melkein täysillä ja hypin tasajalkaa ja tanssin !

• Mulla on taas motivaatiota käydä koulussa, kiitos kaikkien ihanien ihmisten.♥
  
• Saatan ehkä päästä muuttamaan kivempaan asuntoon pian.
  
• Oon söpö.
  
• Tiiän mitä teen (kaiken suhteen!).
  
• Juuso tulee ylihuomenna (tää viikko vaan paranee päivä päivältä).♥
  
• SUPERkivoja suunnitelmia joulukuulle !
• Oon sosiaalisempi ja rohkeempi ku viiteen vuoteen.
• Ulkona on kaunista, puut huurussa♥ (muuten en hirveesti talvesta tykkää).

(:

Okei jos pitää jotain negativiisista sanoa, niin: ärsyttää kun nukuin tänään pommiin ja ikävä Teemua joka on Venäjällä perjantaihin asti ja nään sen vasta maanantaina. ):

....mä oon aina jotenkin samaistunut Telluun.

This is your life, don't waste it ! Why don't you run away ?

Toivoisin olevani vielä yläasteella. Siitä on pitkä aika. Silloin oli vain niin helppoa. Ei tarvinnut tietää mitään, kertoa mitään, kenellekkään. Jos joku kysyi, sai olla hiljaa ja se oli normaalia, ei kukaan kysynyt enempää. Ei tarvinnut olla mitään.
Olin yksin enkä tarvinnut ketään.
Tykkäsin koulusta. Paljon erilaisia ihmisiä ja mulla oli napit korvilla koko ajan. Olin näkymätön ja se oli melkein okei. Tunnilla en kuulunut joukkoon mutta olin tyytyväinen. Ylemmyydentunne. Välitunnilla elin vain siinä hetkessä, nauroin uusien ihmisten kanssa. Katselin aina erästä pörröpäätä, enkä koskaan ajatellut mitä tapahtuu kesän jälkeen. Ruokalassa istuin aina saman ihmisen kanssa, niin meillä oli vain tapana. Muuten en häntä kovin paljon nähnyt, ja tykkäsin yhteisistä ruokalatuokioistamme. Koulun jälkeen kävelin aina kirjastoon. Kirjastossa vedin syvään henkeä ja harhailin hyllyjen välissä. Hymyillen. Lainasin samat cd-levyt uudestaan ja uudestaan. Kotimatkalla bussissa en ajatellut mitään. Kotiin päästyäni laitoin cd:n soittimeen. Saatoin lukea tai käydä kävelyllä, kokeilla vaatteita, kirjoittaa, valokuvata, katsoa telkkaria, harhailin ympäri asuntoa ja kylää.... En muista. En oikeasti tiedä mihin ne päivät katosivat (niihin pieniin vihkoihin joihin kirjoitin joka päivä engalnniksi?). Muistan vain riitoja äidin kanssa, sossussa, terapiassa ja psykiatrilla ravaamista. Satunnaisia (kerran kuussa...) synttäri- ja singstariltoja uusien kavereiden kanssa. Illalla jätin verhot auki ja katsoin ulos ennen nukahtamista (en vieläkään osaa nukkua normaalisti verhot kiinni ja täysin pimeässä). Ja voi, ne viikonloput Lappeenrannassa oli parasta !

Olin iloinen ja onnellinen vaikkei minulla oikeastaan ollut siihen syytä, ja ainoa asia mitä halusin oli päästä Lontooseen.

Yläasteen päättymisestä on melkein kaksi ja puoli vuotta, enkä vieläkään ole päässyt eteenpäin elämässäni. En tiedä mitä haluan. Paitsi hetkittäin. Tai tiedän liikaa. Pahin pelkoni kuitenkin toteutuu koko ajan: jumitan paikoillani tässä kaupungissa ja mun päämäärät on kahdenkymmenen vuoden päässä.

Snow hey oh !

Tulin eilen aamulla kahdeksan junalla Joensuusta. Lähdin keskiviikkona, ja tarkoitukseni oli tulla torstaiaamunu takaisin, mutta se sitten vähän venyi vahingossa. Imatralle oli parissa päivässä ilmestynyt 20 senttiä lunta, huhhuh.

Pyydän anteeksi sitä että tuo kuva on äärettömän tylsä eikä edes hieno. ): En vaan ole ehtinyt lumisia maisemia vielä kuvailla.

Piu

En koskaan kirjoittanut juhannuksesta mitään.
En koskaan saa aikaiseksi kirjoitettua niitä tärkeimpiä ja ihanimpia tapahtumia, koska sillon kun ne tapahtuu, ei ehdi. Seuraavat kolme päivää on liian innoissaan keskittyäkseen kirjoittamiseen, ja sitten kun vihdoin eksyn tänne taas, se fiilis on jo ohi and that's the end of the story.

Tiedättekö sen tunteen, kun on varma siitä että jokin asia tulee tapahtumaan ? Jokin asia jota ei ole sovittu, asia joka tuntuu uskomattomalta, mutta sen vain tietää tapahtuvan, tietää jossain syvällä sisimmässään. Kuitenkaan samalla ei uskalla uskoa siihen. Koko ajan yrittää uskotella itselleen: ettei niin voi tapahtua, ettei niin tapahdu, ei kuitenkaan, ihan varmuuden vuoksi, koska jos ei sittenkään..., niin eipähän ainakaan pety.
Mutta se tapahtuu.
Ja sen on koko ajan tiennyt vaikka on yrittänyt niin kovasti uskotella itselleen muuta.

Juhannus. Siitä on kohta viisi kuukautta, mutta ajattelen että kaikki alkoi jo 3. kesäkuuta, josta on pian puoli vuotta. Puoli vuotta. Se on pitkä aika. Puolet vuodesta. Kahden viikon kuluttua.

I'm truly sorry that I made a mess, been confused you know, you probably guessed

Kaikki hyvin täälläpäin, sen viimeöisen puhelun ansiosta. Kyllä rakkaus riittää. Mulla ainakin. Mun puolesta tää on jo selvää. Mä en oo jättämässä sua nyt, ellet sä sitten halua erota. Anteeksi, kiitos ja kaikki ne muut sanat.

Aurinko kurkistaa vähän pilvien raosta. Yritän hymyillä vaikka on koko ajan kylmä, silmät painuu melkein väkisin kiinni, ruokaa en saa alas ja haluaisin vaan juosta pois. Silti on toiveikas olo.
(:

Toivottavasti sullakin olisi parempi olo jo, ja saisit ajatukset selviksi.

If your right hand is causing you pain cut it off, cut it off !

Mua ei oikeesti arvosteta. Aina kun yritän auttaa, niin kaikki mun ehdotukset tyrmätään. Kirjoitan tänne saman kuin kirjotin Facebook statukseeni:
Itkekää sitten vaan paskaa elämäänne jos ette tee mitään sen eteen että elämä paranis. En jaksa joka kerta käydä samoja keskusteluja samojen ihmisten kanssa kun mun ehdotuksia ei ikinä arvosteta vaikka yritänkin auttaa.

En mä ihan huvikseni yritä kertoa miten kannattaa tehdä, ajattelen vaan kavereiden parasta. En mä halua ärsyttää että "no minäpä nyt taas tiedän paremmin kuin sinä". Mä haluan oikeesti auttaa ihmisiä ja toivon että läheisillä olis mukavaa, mutta itsehän ne päättää omasta elämästään ja jos ne ei ees suostu yrittämään niin mä en jaksa kuunnella sitä valitusta enää.
Jos on asioita joita ei oikeasti voi muuttaa niin on ihan ymmärrettävää jos niistä välillä valittaa, tietysti. Mutta sellaisia asioita on aika vähän. Melkeinpä kaikkeen omassa elämässään voi itse vaikuttaa.

Enkä väitä etten itse koskaan valittaisi turhista asioista, mutta ainakin pyrin välttämään sitä ja jos joku asia elämässäni ei tunnu hyvältä, niin teen muutoksen siihen (ainakin yritän parhaani mukaan. Aina ei ensimmäisellä kerralla onnistu, mutta aina voi yrittää uudestaan.).

The colours of the rainbow shine so bright

Tällaisia kivoja värejä on ollut tällä viikolla päällä:

En muista milloin edellisen kerran olisin noin montaa väriä laittanut päälle samaan aikaan. :D

All of the stars have faded away, just try not to worry: you'll see them someday

Pyydät että lähetän sulle kortin Lontoosta (sitten joskus).
"Lähetän sulle kortin kaikkialta minne meen." lupaan.

Pitelen sua sylissä ja silitän hiuksiasi.

Älä itke jooko? Itke vaan se auttaa.